Hyvä fiilis

Oli vielä pakko tulla kirjoittamaan tänään, jäi niin hyvä fiilis töistä ja koko päivästä. Jännitin ihan valtavasti kun menin töihin, mutta kaikki sujui todella hienosti. Olin melko väsynyt, ja sanoinkin työkaverille että lapsi on tässä tehnyt noita hampaita ja ollut öisin vähän itkuinen. Onneksi tämä ymmärsi asian oikein hyvin omasta kokemuksestaan.

Rauhallinen laskeutuminen, ihmisiin tutustuminen ja itsensä kuulostelu auttoivat minua töissä tänään. Sillä selvisin ensimmäisestä päivästäni. Huomenna on uusi päivä, ja sen aion vetää täysin samalla tavalla.

 

Nyt kun on niin hyvä fiilis ja aikaa, niin voin kertoa hieman yhdestä elämäni käännekohdasta. Tämä käännekohta on vaikuttanut pääasiassa positiivisesti elämääni, mutta on asioita joita mietin taukoamatta. Nämä ovat juuri niitä ”mitä jos” asioita.. Yritän olla vaivaamatta päätäni niillä ikävämmillä asioilla, mutta se ei aina ole helppoa. Etenkin kun olen niin ajattelija -persoona. Jos ajattelen jotakin oikein tarkasti, näen sen ajattelemani asian silmilläni, ja se on niin käsin kosketeltavissa.

 

Oli vuosi 2011, marraskuu. Olin tuolloin ammattikoulussa (tosin suoritin kaksoistutkinnon), ja viikonloppuisin vedin työkseni karaokea eri kuppiloissa jotta sain asuntoni vuokran maksettua. Lähdin sitten karaoke-pomoni kanssa pienelle matkalle, nimittäin maalle erääseen paikalliskuppilaan, jossa järjestettiin karaokekilpailut. Oli helpompaa valita voittaja kun kaksi ihmistä antaa pisteitä, eikä siten että yksin päättää kuka pääsee jatkoon.

En tiedä mikä siinä oli, mutta aloitin tupakoinnin tuona iltana. Ostin kuppilasta askin itselleni ja aloin tupakoida. Olin ollut jonkin aikaa polttamatta, mutta tuona varsinaisena iltana oli jokin syvempi tarve saada tupakkaa. Siinä on etunsa, kun kuuluu karaokevetäjänä kuppilan työporukkaan automaattisesti, niin voi lainailla sytkäriä tiskin takaa. En tajunnut siinä lähtiessä, että perhana, eihän minulla ole sytkäriä millä kotona sytyttää tupakkaa. Ajattelin, että se on murhe myöhemmälle, nyt voin käydä täpötäynnä olevalta terassilta pummaamassa tulta. Ja niin pyysin tulta aivan terassin reunalla notkuvilta kahdelta mieheltä. Toinen oli toista nopeampi, ja tämän nopeamman jätkän kanssa sitten höpöttelinkin. Hän tiesi ainoastaan etunimeni, sen että vedän karaokea, ja missä paikkakunnalla asun. Ja niin oli facebookiin tullut kaveripyyntö eräänä päivänä tuon illan jälkeen.

Ei mennyt kauaakaan, kun aloimme seurustella, ja hupskeikkaa sillä tiellä ollaan edelleen. Rakkaani kysyi kerran suhteemme alkuaikana, että suostuisinko muuttamaan tuolle pikkupaikkakunnalle hänen vuokseen joku kaunis päivä, ja niin minä muutin tänne maaseudun rauhaan.

En ole tietenkään koskaan katunut sitä että lähdin, päinvastoin. Eniten ne ”mitäs jos” -asiat koskevat nykyisyyttä, ja sitä missä tilanteessa olen kavereiden ja töiden osalta. En oikein tiedä, mitä haluaisin tehdä elämässä – opiskella, vai yrittää löytää tankotanssista itselleni ammatin.. Vai jatkaa lähihoitajan työtä.. Kaikki on niin avoinna kun olen niin nuori vielä.

Onneksi tänä päivänä voi opiskella vaikka olisi 70-vuotias. Peukku sille! En tiedä tosin kuinka hyvin vanhempia oppineita työllistetään, mutta sen näkee sitten jos sen ikäisenä vielä opiskelemaan lähtee 😀

Tietoa kirjoittajasta

createtww

Olen 23-vuotias avoliitossa asuva pienen lapsen äiti. Marraskuussa 2015 jäin äitiyslomalle, ja siitä aion jatkaa hoitovapaalle (vuoden 2017 kesään asti nyt alkuun). Äitiysloman aikana on ollut paljon aikaa ajatella asioita laidasta toiseen. Eniten ovat korostuneet aiheet kuten ikävä, pelot, mitä jos... En ole kokenut mitään masennusta vaan olen elänyt yhtä elämäni onnellisimmista ajoista. Ja siitä haluan teille nyt kertoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *