Sain lapseni nukkumaan hyvissä ajoin eilen illalla, tarkalleen ottaen klo 20.30 poikani nukahti omaan sänkyynsä. Ajattelin sitten että kun univelkaakin on kertynyt, niin voisin itsekin mennä ajoissa nukkumaan. Noh.. Viimeistelin ystävälleni neuloman vauvansukan nro 1:sen ja jäin tuijottamaan tv:tä.
Ensin iski suunnaton väsymys siinä neuloessa, mutta ajattelin että täytyyhän sukka saada tänään valmiiksi että voi huomenna aloittaa toisen. Saa ainakin sukat ajoissa valmiiksi (vaikka tässä on vielä yli kuukausi aikaa). Vauvansukan tekemiseen minulla menisi vain pari tuntia mikäli tekisin sukkaa täydellä vauhdilla täydellä teholla.
Kun sukka oli valmis, väsymys oli mennyt ohi. Katsoin elokuvaa, ja nautin siitä pienestä omasta ajasta, ja täydellisestä hiljaisuudesta. En tiedä, onko muilla äideillä sama juttu, että vaikka kuinka väsyttäisi ja voisi mennä nukkumaan, niin sitä vaan tekee asioita itselleen, eikä malta mennä nukkumaan?! Sitä nauttii enemmän omasta ajasta, kuin univelkojen pois nukkumisesta. Sitten päivällä väsyttää tuhottomasti kun on valvonut myöhään. Joskus sitä suuttuu itselleen kun on todella väsynyt, että miksi et mennyt ajoissa nukkumaan kun oli mahdollisuus..
Yksi asia mihin sorrun väsyneenä on netin selailu puhelimella sängyssä. Laitan valot kiinni ja yritän nukkua, mutta tuntuu kuin jotain olisi jäänyt tekemättä. Väsymys on tajuton, mutta uni ei tule. Osaksi se johtuu tietysti siitäkin, että olen todella huono nukkumaan yksin. Metsästyskausi on alkanut, ja mieheni käy lähes joka ilta metsällä. Hän tulee kotiin vasta lähempänä yhtätoista näinä iltoina. On niin helppoa ottaa puhelin yöpöydältä ja avata netti, katsella uutiset ja jotain typeriä videoita, kun uni ei tule.
Vähän tietysti on ollut jännityksen aihettakin. Se voi selittää tämän viikon mittaisen unettomuuden. Kävin maanantaina 22.8. työhaastattelussa ja minut valittiin työhön. Tarkoitus tehdä vähän töitä hoitovapaan aikana, jotta talous pysyisi joten kuten kasassa. Mieheni pikkusisko oli aiemmin juuri tuossa työssä, mutta jättäytyi siitä pois. Tämä kysyi että kiinnostaisiko minua, ja oli minua sinne suositellut. Työ on kolmena iltana viikossa, 4h aina per päivä. Saan ottaa lapsen sinne mukaan (mieheni hakee tämän kun itse pääsee töistä, ettei mene oma työ ihan täysin oman lapsen hoitamiseksi). Mahtavaa, että asia järjestyi näin ”helposti”, mutta täytyy sanoa että olen aika kauhuissani. Muutaman sunnuntaikeikan olen käynyt heittämässä äitiyloman aikana, mutta tuntuu että pää on aivan tyhjä tämän kotona olemisen vuoksi.
Tietysti rakastan haasteita vaikka niitä pelkäänkin. Perustinhan oman pienen yrityksenkin tässä kesän aikana. Olen itselleni tehnyt geelikynsiä jo parin vuoden ajan ja päätin että kun kerta vähän kysyntää on ollut niin miksi ei. Kun pitää yrittäjyyden tarpeeksi pienellä tasolla, koen että minulla ei ole suurempaa hätää ja pärjään kyllä.
Olipas taas miljoona asiaa mitä käsitellä. Ensin kun alkaa tänne kirjoittamaan, tuntuu niin selkeältä, mutta sitten asia johtaa toiseen ja samaan aikaan tekisi mieli kirjoittaa tuhannesta eri asiasta. Jos nyt ei mitään isompia asioita ilmaannu niin pikkuhiljaa voisin seuraavissa kirjoituksissani kertoa hieman menneisyydestäni, ja siitä mistä kaikki on suurinpiirtein lähtenyt.. 😉
