Joka päivä olen halunnut kirjoittaa. Mutta minään hetkenä en ole sitä ehtinyt tekemään.
Aloitin tosiaan työt tällä viikolla. Jo tuo kolme iltaa töissä on tuntunut siltä, ettei aikaa riitä enää juuri mihinkään. Onneksi nyt alkaa viikonloppu ja saa vähän rentoutua. Jos huomenna ehtisin/jaksaisin/kykenisin kirjoittamaan vähän enemmän.
Täytyy sanoa, että äsken oli aivan suunnaton palo päästä kirjoittamaan, mutta nyt tässä tietokoneen äärellä pää lyö tyhjää ja todellinen väsymys painaa. Tuntuu kuin olisin valvonut kaksi yötä putkeen ja nyt väkisin yrittäisin pitää itseni hereillä. Tottakai muutos ja työn lisääntyminen lisää myös väsymystä, ennen kuin uuteen tilanteeseen tottuu. Aina muutos saa väsähtämään – hyvällä tavalla tosin.
Vaikka olen väsynyt, niin olen vain äärimmäisen onnellinen, että olen tässä ja nyt. En vaihtaisi mitään pois, vaikka välillä tuntuukin että sitä hajoaa kun ”ei ole mitään”, vaikka oikeasti on kaikkea mitä tarvitsee. Tuttu tunne, eikö? Ei ole rahaa kun tarvitsisi jotain kalliimpaa.. Ystävät lähtevät opiskelemaan eikä ole ketään enää lähellä.. Mikään tilanne ei ole lopullinen, ja aina jokaisella on sydän. Se on jo rikkaus että saa elää. Muutosten eteen täytyy tehdä vähän töitä ja kyllä niitä ystäviäkin useimmiten löytyy aina!
Mutta, nyt vien lapseni nukkumaan ja painan oman pääni tyynyyn. Hyvää yötä!
